Erämuseon kolmiolaskenta – kokoelma, konsepti, suunnitelma!

Mistä sinun kalenterivuotesi alkaa? Oletko niitä, joiden vuosi loppuu joulukuun viimeinen päivä, ja vuoden ensimmäiset uudet merkinnät löytyvät tammikuulta? Vai niitä, jotka ostavat lukuvuosikalenterin näin elokuussa, ja pyöräyttävät vuotensa käyntiin vaikkapa koulun penkillä? Kenties niitä, joiden vuosi alkaa sorsanmetsästyksestä, vai niitä, joille jäidenlähtö merkitsee, että taas pääsee avovesille uimaan ja kalastamaan? Vai alkaako vuosi tosiasiassa korvasienten ja vuohenputken noustua, ensimmäisestä telttayöstä ulkona tai kenties pitkään valmistellusta hiihtovaelluksesta?

Suomen metsissä on parhaillaan meneillään metsäkanalintujen riistakolmiolaskenta. Laskennassa keskitytään riistan runsaudenseurantaan ja elinympäristöjen muutosten vaikutuksiin. Myös Erämuseosäätiössä on meneillään tietynlainen kolmiolaskenta, kun maa- ja metsätalousministeriön rahoittama suurhanke on tullut päätökseen, ja symbolinen kalenterivuosi on saatu pakettiin.

Erä- ja luontokulttuurimuseon käynnistäminen -hanke alkoi vuonna 2022, ja hankkeen tarkoituksena oli tuottaa tarvittavat dokumentit tulevan museon perustamiselle. Esimerkiksi Museolaki edellyttää, että ammatillisella museolla tulee olla kokoelmapoliittinen ohjelma, jotta se voidaan hyväksyä valtionosuuteen oikeutetuksi.

Hankkeessa valmistui siis iso liuta tärkeitä papereita. Näistä voisi nostaa erityisesti esiin museosuunnitelman, ehdotuksen tulevan museon kokoelmapoliittiseksi ohjelmaksi, ja museon konseptikäsikirjan.

Museosuunnitelma on järkäle, jossa on pyritty kuvaamaan mahdollisimman hyvin tulevan museon tarkoitus, tehtävät ja toimijaroolit. Liitteineen se sisältää taustoituksen museohankkeeseen, museokonseptin kokonaisuudessaan, kuvauksen museopalveluista ja
organisoitumisesta, toimintaympäristöanalyysin, kumppanit ja sidosryhmät, liiketoimintasuunnitelman, museorakennuksen alustavan suunnittelun, pohdinnan museon
aluetalousvaikutuksista sekä alustavan viestintä- ja markkinointistrategian. Vaikka museosuunnitelmat eivät ole esillä museoiden näyttelytiloissa, ovat ne keskeisiä asiakirjoja niin museolle itselleen kuin yhteistyökumppaneille ja rahoittajille.

Kokoelmapoliittinen ohjelma puolestaan on hyvinkin konkreettinen asiapaperi. Ohjelmassa määritellään museon kokoelmien sisältö, eli se, mitä aihepiirejä museo tallentaa ja miten se tallennusta toteuttaa. Koska kokoelmat ovat koko museotoiminnan ydin, on ohjelma erinomainen työkalu museon henkilökunnalle. Kokoelmapoliittista ohjelmaa tarvitaan eritoten siksi, että useat museot eivät tekisi päällekkäistä tallennusta. Tilanne on tuttu itse kunkin kaapeista ja piharakennuksista: tilaa on rajallinen määrä, joten on tärkeää miettiä, mitä säilytetään ja miksi, mitä puolestaan poistetaan tai laitetaan kiertoon. Tilanteen mukaan suunnitelmaa päivitetään ajan tasalle.

Museosuunnittelun kivijalkana on museon konsepti. Konseptikäsikirjaa oli työstämässä kokonainen kylä – sellainen vähän isompi kylä. Ensiksi kyseltiin ihmisiltä mielipiteitä niin verkossa kuin erilaisissa tapahtumissa. Sitten keskusteltiin sidosryhmien kanssa, ja kaikki saivat kertoa näkemyksiään – niin kalastajat, metsästäjät, retkeilijät kuin keräilijätkin. Koska hyvin tehty on aina hyvin tehty, niin mukaan pyydettiin myös eri alojen asiantuntijoita aina matkailusta tulevaisuuden tutkijoihin. Sanansa saivat sanoa myös museoammattilaiset erilaisista museo-organisaatioista.

Uutta Erämuseota rakentavissa keskusteluissa kysyttiin mm. mikä tekee suomalaisesta eräkulttuurista erityistä ja minkälainen jälki museovierailusta parhaimmillaan jää. Lisäksi asiantuntijoiden kanssa keskusteltiin millaista luontosuhdetta ja kestävämpää tulevaisuutta uusi museo voisi olla rakentamassa. Kaikkia keskusteluja yhdisti innostuksen kipinöinti eräkulttuurin aiheiden ympärillä – jokainen tuntui löytävän oman kiinnittymispintansa luonnon henkilökohtaiseen merkitykseen, siellä tekemiseen ja olemiseen sekä oman luontosuhteen pohdintaan.

Konseptikäsikirjassa siis avataan museon tarkoitusta, visiota, arvoja, sisältöjä, toimintoja ja vaikuttavuutta. Sen tarkoitus on tiivistäen kertoa, että mitä tehdään, miksi, kenelle ja miten.

Kolmiolaskennassa saadut tulokset vaikuttavat olennaisella tavalla sekä metsästysaikojen säätelyyn että verotuksen suunnitteluun. Museomaailmassa kaikki edellä mainitut dokumentit ovat edellytyksiä tulevan museon perustamiselle. Mutta mitäs nyt sitten seuraavaksi tehdään?

Tällä hetkellä Erämuseosäätiö on mukana EU:n Maaseuturahaston rahoittamassa hankkeessa, jossa kerätään elävää, eteläkarjalaista eräperintöä. Sen tiimoilta haastattelemme jälleen ihmisiä ja kokoamme eri teemojen eräkertomuksista tarinapankin. Olemme haastattelujen myötä päässeet kalastamaan itseveistetyllä veneellä pitkin Vuoksen aaltoja, jännittämään karhumetsällä (kun panokset olivatkin unohtuneet kotiin), samoilemaan metsissä lähellä ja kaukana sekä tekemään vuorenkilvestä teetä ja koivusta kosmetiikkaa. Kerromme heti, kun pääsette mukaan lukemaan näitä tarinoita! Tutkimuspuolella Erämuseosäätiö valmistelee valtakunnallista kalastukseen liittyvää tutkimushanketta – tästäkin lisää myöhemmin. Lisäksi nyt keskitytään näyttelykonseptointiin, tarkennetaan museon tilatarpeita sekä pyritään etsimään museolle kestävää rahoitusta.

Eräpoluilla tavataan!

Ilona Tuomi
projektitutkija
Suomen Erämuseosäätiö

Kuvat ovat otteita Suomen Erä- ja luontokulttuurimuseon Konseptikäsikirjasta.