Luvassa matkailun uusia tuulia – muutosmatkailua ja kalamatkailua
Akvaariotalo Maretariumin ja Erämuseosäätiön yhteinen näyttely Vapaana Virtaava Hiitolanjoki on nähtävillä Maretariumissa koko kesän ajan (3.6.-31.8.2025).
Yhä useampi matkailija etsii reissuiltaan jotain syvempää kuin kaikkien tuntemia nähtävyyksiä ja Instagram-kuvia. Kaivataan selityksiä, merkityksiä, omaa havainnointia, omia oivalluksia. Omat oivallukset voivat johtaa ajattelun ja toiminnan muutokseen. Muutosmatkailu voi olla kävelyä vanhassa metsässä, lintujen muuton seurantaa, ikäihmisten elämäntarinoiden kuuntelua, kalojen tarkkailua. Muutosmatkailu avaa silmät uusille tavoille toimia.
Tullessaan vierailuille museoihin, tiedekeskuksiin, eläintarhoihin ja akvaarioihin kävijä on valmiiksi kiinnostunut ja utelias saamaan uutta tietoa. Kun käyntikohteessa näkee tai kokee ensin jotain tuttua, vaikka samankokoisen ahvenen, jonka on saanut ongella tai samanlaisen nahkiaismerran, jollaisen ukki aikoinaan rakensi, on sen jälkeen avoin omaksumaan myös uutta tietoa. Ensin tuttu asia tuo käyntikohteen läheiseksi – tämä paikka on minua varten. Kun tutun asian yhteyteen tulee uutta tietoa ja tästä uudesta tiedosta voi vaihtaa ajatuksia oman seurueen -perheen tai kavereiden kanssa, tai käyntikohteen henkilökunnan kanssa, tapahtuu ajattelussa helposti pysyvä muutos. Tällaista kokemusta ja muutosta saa harvoin videoita katselemalla.
Luonnon ja historian tunteminen on avain oman elinpiirin arvostamiseen
Mitä enemmän opimme tuntemaan ja nimeämään asioita elinympäristöstämme, sitä enemmän arvostamme sitä ja pysähdymme miettimään asioita myös tulevaisuuden ja luonnon kannalta. Eräs perhe kertoi oppineensa Maretariumissa uuden kalalajin, kivennuoliaisen. Kivennuoliainen on vain noin 10 cm pitkä, vaaleanruskea vihertävän harmaa matamatalikossa elävä pohjakala. Aika huomaamaton kuten monet Suomen vesistöissä elävistä pikkukaloista. Kun perhe huomasi, että omassa mökkirannassa olikin näitä kivennuoliaisia, perheen lapset kävivät miettimään omia toimiaan mökkirannassa, enää ei huuhdeltaisi shampoisia hiuksia järvessä – kivennuoliaisille shampoo olisi haitallista. Uuden tiedon omaksuminen johti perheen käyttäytymisen muutokseen. Samalla tuli palvelus myös perheelle itselleen, järven pohja ei rehevöidy kuten ennen ja vesi on puhtaampaa.
Kalamatkailusta uusi suosikkituote
Kalamatkailu on muutakin kuin kalastusta. Kalojen seuranta on lintujen tarkkailuun verrattuna paljon uudempi harrastus. Vielä 1930-luvulla uusiin lintulajeihin tutustuttiin ampumalla ne, nykyään välineinä ovat kiikarit, kamerat ja kaukoputket. Vuodesta 2001 alkaen Suomessa on harrastettu entistä enenevässä määrin fongausta. Jotta eri kalalajeja pystytään tunnistamaan, ne fongauksessa pyydystetään eri vapavälinein. Mutta kehittymässä on myös kalojen tarkkailu ilman pyydystämistä. Vantaanjoen Longinoja on Suomen tunnetuin puro, jolle syksyisin saapuu sadoittain ihmisiä iltahämärissä seuraamaan taimenten kutupuuhia.
Lintubongareille on Suomessa arviolta yli 500 lintutornia lintujen tarkkailuun. Milloin saadaan ensimmäiset yleisölaiturit lasipohjineen parhaimmille kalapaikoille kalojen tarkkailuun? Hyvistä eri kalalajien seurantapaikoista ja sopivista ajankohdista kertyy vuosi vuodelta enemmän tietoa, kun harrastajamäärät lisääntyvät. Tässä on myös uusi matkailutuote Kaakkois-Suomeen: Kotkan Langinkoskella voi helmikuussa seurata talvehtivien koskeloiden nahkiaispyyntiä, Vuoksessa kesällä muikkujen parveilua ja Rautjärven Hiitolanjoella uhanalaisen järvilohen kudulle nousua. Kalamatkailun ei siis tarvitse olla aina kalastusta. Kun kalojen tarkkailu yleistyy, tietoja sopivista paikoista ja ajankohdista ja myös sopivia katselulaitteita kehittyy.
Toisaalta, kun ennen huomaamattomatkin kalalajit tulevat tutuiksi, niiden pyydystäminen ja ruuaksi valmistaminen voivat alkaa kiinnostaa. On hyvä muistaa, että kalat ovat meidän uusiutuva luonnonvara ja kaikki Suomessa esiintyvät kalalajit ovat syötäväksi kelpaavia. Enää eivät puhdistamattomat yhdyskuntien eikä teollisuuden jätevedet pilaa kalavesiämme. Onkiminen ja pilkkiminen ovat jokahenkilön oikeuksia kuten marjastaminen ja sienestäminen. ”Törö on herkullinen ruokakala” kertovat kalakirjat 1950-luvulta. Suomalaisten syömästä kalasta yli 80 % tulee ulkomailta, tässä 187 888 järven, 25 000 jokikilometrin ja Itämeren rantavaltiossa! Olisiko aika saada vanhat kalastustavat ja kalaherkut esille, jotta niitä voitaisiin nykytwistillä hyödyntää?
Kalamatkailu on muutosmatkailua parhaimmillaan
Kohiseva koski, laineiden liplatus rantaan, ritisevä jää, auringon kimallus veden pinnalla …vesiympäristö on moni-ilmeinen eri vuodenaikoina. Millaisia ovatkaan eri kalalajien vuoden kierrot mätimunineen ja poikasineen. Kalamatkailua voi harrastaa ympäri vuoden. Kun opas ohjaa katsomaan tarkemmin ja kertoo eri lajeista ja eri yksilöistä, kasvaa halu ymmärtää, mitä elinpiirissämme esiintyy. Kun tunnistat, alat arvostaa. Kun arvostat, alat toimia kestävällä tavalla. Olet muuttanut omin oivalluksin käyttäytymistäsi. Kestävällä tavalla toimimalla kaloista riittää myös monipuolisia makuelämyksiä ruokapöytään. Puhdas ympäristö kaloille tarkoittaa terveyttä ja korkeampaa elintasoa myös meille.
Maretariumin toimitusjohtaja ja Suomen Kalastusmuseoyhdistyksen johtokunnan jäsen Sari Saukkonen