Tarinoita nuotioilta – Etelä-Karjalan eräperintö ennen ja nyt

Viimeisen vuoden aikana Suomen Erämuseosäätiö on kerännyt talteen elävää eräperinnettä Etelä-Karjalan alueelta. Nyt eränkäynnin tarinat on saatu yksiin kansiin, kun Tarinoita nuotioilta – Etelä-Karjalan eräperinne ennen ja nyt -julkaisu näki päivänvalon.

Kerätty aineisto tekee näkyväksi Etelä-Karjalan elävää eräperinnettä. Tähän elävään, aineettomaan kulttuuriperintöön kuuluvat esimerkiksi ne tiedot, taidot, tottumukset, ajatusmallit ja uskomukset, jotka kumpuavat ihmisten suhteesta luontoon ja paikastamme maailmankaikkeudessa. Aineeton kulttuuriperintö on elävää perintöä, joka on läsnä ihmisten arjessa. Suomessa elävän perinnön kansallisesta luettelosta löytyy useita teoksessa esiintuotuja asioita: hortoilu, jokaisenoikeudet, sienestys, suomalainen metsäsuhde sekä suomenpystykorva ja eräperinteen vaaliminen.

Julkaisu johdattaa lukijan eräpoluille, retkeilyyn, kalastukseen, metsästykseen ja keräilyyn liittyvien muistojen ääreen. Näitä muistoja tarinoita kerättiin vuoden 2024 aikana kolmella eri tavalla:

1) yksilöhaastatteluilla olemalla yhteydessä suoraan henkilöihin, joilla tiedettiin olevan paljon muistoja ja tietoa eteläkarjalaisesta eräperinteestä,

2) LABin sivuilla julkaistussa verkkokyselyssä, sekä

3) tarinatapahtumissa. Näistä ensimmäinen toteutettiin Hiitolanjoki hurmaa -tapahtumassa 8.6.2024 ja toinen Ruokolahti-talolla Ruokolahti-Seuran Tiistai-tarinat -tapahtumassa 18.6.2024.

Koottua aineistoa käytetään matkailun kehittämiseen Etelä-Karjalan alueella. Lisäksi kerätyt tarinat ovat arvokkaita myös ympäristönsuojelun ja ympäristökasvatuksen näkökulmista.

Julkaisun erähenkisen kuvituksen on luonut Lara Dawood.

Tarinat on jaettu teoksessa teemoittain. Julkaisu alkaa osalla Isovanhempien opit. Osiossa keskitytään siihen, mistä tarinankertojamme ovat saaneet innoituksensa eräkulttuuriin ja millaisia oppeja näiltä varhaisilta opettajilta on jäänyt reppuun. Melko useassa tapauksessa alkusysäys erälle on tullut omilta isovanhemmilta. Tapion tarhoissa keskittyy eritoten metsästykseen liittyvään kulttuuriperintöön, joka onkin Etelä-Karjalan alueella kiinnostava ja monipuolinen. Lukija pääsee mukaan niin lintumetsälle, hirvipassiin kuin karhujahtiinkin. Luonnollisesti tarinoita riittää myös metsästäjän toimintaparista – koirasta.

Ahdin apajilla vie lukijan kalastamaan Etelä-Karjalan alueen suurille vesistöille, Saimaalle ja Vuokselle. Osiossa käydään läpi niin kalastuksen alalajeja kuin kalalajeja. Toinen innostuu perhokalastuksesta, toisen mielestä se on paholaisen juoni viattomien pään menoksi. Kertojamme pilkkivät, uistelevat, tuulastavat, kokevat katiskoja, verkkoja ja elämyksiä. Lisäksi pohditaan elämän suuria kysymyksiä, kuten sitä, onko kukaan yhtä taikauskoinen kuin kalastaja.

Tyhjänkulkemisen lyhyt oppimäärä avaa retkeilijän sielunmaisemaa: mikä vie ihmisen eräpoluille, ja polkujen ulkopuolelle, uudelleen ja uudelleen. Miten imatralaisen retkeilijän työ vaikutti Lapin karttoihin? Millaista on partiolaisten jamboreessa? Lisäksi opitaan, mistä löytää sydäntalvella teeaineksia, mikä on retkeilyn Tinder ja millainen on retkeilijän hätäpakkaus. Osiossa käydään myös jääsuihkussa Huippuvuorilla ja melomassa hieman lähempänä. Kaikki paitsi keräily on turhaa paljastaa lukijalle Etelä-Karjalan parhaat sieni- ja marjapaikat. Vai paljastaako? Nyt pohditaan jokaisenoikeuksia, luonnonkosmetiikka, kotiapteekin sisältöä ja tehdään pettuleipää, saunotaan syomyrttisaunassa ja nautitaan suon ilokaasuista.

Monia edellä mainittujen teemojen tarinoita voisi periaatteessa kerätä missä päin tahansa Suomenmaata. Etelä-Karjalassa erityispiirteenä on kuitenkin Venäjän raja. Rajalla sattuu ja tapahtuu sisältääkin kertomuksia eräperinteestä, joita ei olisi voinut kerätä mistään muualta. Saako metsästyskoiran takaisin rajapisteellä? Haittaako venäläisen ampumaradan äänet luonnonrauhaa? Miten pilkkimiesten yhteistyö toimi ennen sotaa ja mitä olivat mystiset evakkolinnut Karjalan kannakselta? Myös Etelä-Karjalan erikoisuuksia liittyy alueelle ominaisiin asioihin ja paikkoihin. Mitä ovat tetri, purrikka ja liippiminen? Osio vie lukijan niin Saimaa Geoparkin kohteisiin kuin ennallistetun Hiitolanjoen tunnelmiin.

Moni teoksen teemoista liittyy tavalla tai toisella ruokaan. Niinpä oli luonnollista kysellä tarinankertojiltamme reseptejä paikallisiin (tai omiin!) erikoisuuksiin. Näistä resepteistä koottiin osio Pannulla porisee – paikalliset reseptit. Mukana on Katariina Suuren lohi, tönkkösuolattu muikku sekä esimerkiksi kalapullien ohje keväthauesta, pyypaisti ja solifer-ankerias (jota ei tosin välttämättä kannata kokeilla muuten kuin elämysmielessä…). Toivon, että lukija testaa reseptejä kotona ja kehittää kenties omia versioitaan paikallisista herkuista! Viimeisenä teoksessa käsitellään sitä, mitä eränkäynti tarinankertojillemme merkitsee. Monille se on arkea kannatteleva voimavara, keskustelua luonnon kanssa, Elämäntapana erä.

Tutkija sai kokea karjalaista vieraanvaraisuutta projektin aikana. Tässä Veikko ’Late’ Piiroinen lahjoitti Ilonalle pakurikäävän ja kertoi, miten luonnosta löytää teeaineksia keskellä kylmintä talveakin.

Julkaisu löytyy fyysisenä muun muassa Etelä-Karjalan kirjastoista. Lisäksi se on julkaistu verkossa, jossa kuka tahansa pääsee lukemaan teoksen maksutta. Pääset lukemaan julkaisun vapaasti täältä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-495-0

Lisätietoja julkaisusta ja hankkeesta saa ottamalla yhteyttä Ilonaan.

Työ on osa Luontokohteiden kulttuuriperinnöstä vetovoimaa rajaseudun matkailuun -hanketta, jonka toteuttavat yhteistyössä LAB-ammattikorkeakoulu, Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiö ja Suomen Erämuseosäätiö.

Hanketta rahoittaa Euroopan maaseuturahasto.

Eräpoluilla tavataan!

Ilona Tuomi

projektitutkija

Suomen Erämuseosäätiö